Kazanin kirkon viralliset sivut, haettu 1.9.2007 1932–1992 katedraali oli häväistynä ja suljettuna. [...] 1998 Kazanin katedraali vihittiin uudelleen ja nykyään siitä on taas tullut Pietarin ortodoksiväestön pääkirkko.
ortodoksi.net
Ortodoksi.net: Kazanin Jumalanäiti -ikoni, haettu 1.9.2007 (Arkistoitu – Internet Archive) Vuonna 1579 tästä palaneen talon raunioista löydetystä ikonista tehtiin kopio Iivana Julmalle. Myöhemmin Pietari Suuren aikana kopio siirrettiin Pietariin vuonna 1721 ensin erääseen tšasounaan, sitten Aleksanteri Nevskin lavraan ja sitten vielä vuonna 1737 valmistuneeseen Jumalansynnyttäjän kirkkoon. Tätä ikonia pidettiin hallitsijahuoneen suojelijana. Kyseinen kirkko kuitenkin purettiin ja ikoni siirrettiin vuonna 1811 valmistuneeseen Jumalanäidin Kazanilaisen ikonin muistolle pyhitettyyn kirkkoon eli ns. Kazanin kirkkoon.
pu.ru
geology.pu.ru
A.G. Bulah: St. Petersburg Stone, Theophrastus Publications St. Petersburg - Athens 2000, haettu 24.9.2007 (Arkistoitu – Internet Archive) Kivet, joita käytettiin Kazanin katedraalin ulko- ja sisäpuolen koristeluun, oli louhittu lähes yksinomaan Pietaria ympäröivältä alueelta, ja vain harvat tuotiin muualta Venäjän keisarikunnan luoteisosista. Esimerkiksi kalkkikivi (putilovinlaattakivi) tuotettiin Tosna-, Isora- Säs- ja muiden jokien varsilta. Tufakivi (travertiini tai pudostinkivi) saatiin Pudostjoelta Hatšinan lähettyviltä. Räävelin kalkkikivi louhittiin Tallinnan läheltä. Tiutian marmoria haettiin Karjalasta ja Ruskealasta, ja Joensuun kiveä irrotettiin Sortavalan alueen kallioista. Harmaata Sortavalan graniittia hakattiin Laatokan luoteisrannalta ja rapakivigraniittia Viipurin esikaupungeista.
saint-petersburg.com
Saint-Petersburg.com: Kazan Cathedral, haettu 1.9.2007 Bolševikit sulkivat katedraalin 1929, ja vuodesta 1932 sen tiloissa säilytettiin uskonnon ja ateismin historian museon kokoelmaa, josta oli esillepantu useita näytteitä uskonnollisesta taiteesta uskonnonvastaisen propagandan nimissä.
web.archive.org
Ortodoksi.net: Kazanin Jumalanäiti -ikoni, haettu 1.9.2007 (Arkistoitu – Internet Archive) Vuonna 1579 tästä palaneen talon raunioista löydetystä ikonista tehtiin kopio Iivana Julmalle. Myöhemmin Pietari Suuren aikana kopio siirrettiin Pietariin vuonna 1721 ensin erääseen tšasounaan, sitten Aleksanteri Nevskin lavraan ja sitten vielä vuonna 1737 valmistuneeseen Jumalansynnyttäjän kirkkoon. Tätä ikonia pidettiin hallitsijahuoneen suojelijana. Kyseinen kirkko kuitenkin purettiin ja ikoni siirrettiin vuonna 1811 valmistuneeseen Jumalanäidin Kazanilaisen ikonin muistolle pyhitettyyn kirkkoon eli ns. Kazanin kirkkoon.
A.G. Bulah: St. Petersburg Stone, Theophrastus Publications St. Petersburg - Athens 2000, haettu 24.9.2007 (Arkistoitu – Internet Archive) Kivet, joita käytettiin Kazanin katedraalin ulko- ja sisäpuolen koristeluun, oli louhittu lähes yksinomaan Pietaria ympäröivältä alueelta, ja vain harvat tuotiin muualta Venäjän keisarikunnan luoteisosista. Esimerkiksi kalkkikivi (putilovinlaattakivi) tuotettiin Tosna-, Isora- Säs- ja muiden jokien varsilta. Tufakivi (travertiini tai pudostinkivi) saatiin Pudostjoelta Hatšinan lähettyviltä. Räävelin kalkkikivi louhittiin Tallinnan läheltä. Tiutian marmoria haettiin Karjalasta ja Ruskealasta, ja Joensuun kiveä irrotettiin Sortavalan alueen kallioista. Harmaata Sortavalan graniittia hakattiin Laatokan luoteisrannalta ja rapakivigraniittia Viipurin esikaupungeista.